ISÄ YKSIN

san. Neiti Ö 

isä on yksin

mut tytöt ei 

nyt on kotona ihminen

ennen kaksi aikuista 

heidän tunteensa vei 

lapsuus oli vaiennut

ei se mitään rohjennut 

isä antaa itkulle luvan

vaikkei itse osaakaan 

isä tekee työnsä 

vaikka on rikki

karhean lämmin esimerkki 

isä yksin 

aamupalalla, unenaikana

sanomalehti ja leffasohva 

lihapullat ja perunamuusia 

isä yksin

tytöt yhdessä 

hiukset harjattuina 

elämänsä mittaisilla palmikoilla 

joskus on parempi 

ettei toinen vanhempi 

ole olemassa ollenkaan

joskus on parempi 

tulkita uudestaan 

omia arvojaan

ISÄ YKSIN – sanojen synnystä

Kirjoitin tätä havaintoa ja tarinaa ulos kuukausi sitten. Siihen tuli paljon matskua. Oli päätettävä, mitä haluan eniten kertoa tämän havainnon kautta.

Tänään perjantai aamuna biisinkeruumatkalla istuin näiden sanojen ääreen uudelleen. Tähän yhdistyivät muutaman herkän voimakkaan isän tarina sekä monen vuoden takaa vanhimman isoveljeni maanpinnalle pudottavat sanat minulle juuri oikella hetkellä.

Olen saanut elää tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden arvoissa lapsuuden kodissa. Iso-veljeni edustavat minulle pysyviä lapsuuden arvoja.

Vanhin isoveljeni valoitti minua kerran oikeassa kohtaa ja tuntuvasti. Pysähdyin ajattelemaan.

Silloin tajusin oikeasti, että rajat ja arvot hengittävät ja niitä on syytä päivittää.

Toinen juttu: 

Olen äärettömän iloinen ja ylpeä, että minulla on kolme isoveljeä.

”Mulla on kolme isoveljeä ja niillä on kaikilla viikset, tämä on mun karvainen isosisko Etta (koira), minä olen Nina ja tässä on mun Äiti”,

esittelin itseni 5-vuotiaana uudelle kaverille.

Tapahtui Littoisissa Tarmolan kulmilla.