ENNEN VIIMEISTÄ LÄHTÖÄ

san. Neiti Ö 210317 Iso-Ninan inspiroimana 

nukun yöni

tyhjässä lapsuuden kodissa

omassa huoneessa

yksin

mut en yksinäisenä

tallennan muistoja

pitelen niitä käsissäni

nämä ovat käteni

tässä elämänviivani

irrotan otteeni

tästä kaikesta

minkä aika on mennä, jäädä, lähteä

nukun yöni tyhjässä turvassa

ennen viimeistä lähtöä

seison lapsuudenkodin pihamaalla

ja katson tähtiä

ne pysyvät

ne samat rakkaat

minä voin heitä koskettaa aina

minä olen runoja

tunsin työni

jo silloin

lapsuuden unessa

tarinoiden maassa

tunsin

vaik en vielä rohjennut

näin teidän tekoja

puntaroin niitä käsissäni

nämä ovat tekoni

tässä on kädenjälkeni

äitini, isäni

kiitän kaikesta

minkä aika on mennä, jäädä, pysyä

taon työni ilolla

rakkaudesta

CH

ennen viimeistä lähtöä

seison lapsuudenkodin pihamaalla

ja katson tähtiä

ne pysyvät

ne samat rakkaat

minä voin heitä koskettaa aina

minä olen runoja

Tänään tiistaina Neiti Ö biisinkeruumatkalla

Suomi-Neidon Lounais-hameenhelmassa merenrannalla

turvassa

kuusen alla

kuusi on äiti

turvassa sateelta ja tuulelta

vain ääniä meren ja ihmisluonnon pohjaveden

meri on isä

jäät räjähtelivät vielä eilen

jäät pirstaloituivat tuulen mukana ja pelko

meri virtaa taas

ja minä mukana

olen turvassa

Algiz räntäsateessa onnellisena

vetelen riimuja

meri on auki

indigojen heimossa

kaikkien maalla ja merellä

vapaana sutena