TOIVOA

san. Neiti Ö 020417

jos kerran

aloitettaisiin ihan alusta

mitä tekisimme toisin?

jos ei olisi

seiniä ja kattoa pään päällä

mistä ne rakentaisimme?

parhaasta puusta

parhaasta kivestä

hyvä uskaltaa

toivoa

toivoa

toivoa

jos kerran

aloitettaisiin ihan alusta

mitä sanoisimme toisin?

jos ei olisi

ystäviä, rakkaita jäljellä

mitä silloin rakennamme?

parasta siltaa

parasta laituria

hyvä uskaltaa

toivoa

toivoa

toivoa

TOIVOA – sanojen synnystä 

Pari päivää sitten perjantaina oli polkaistava merenrantaan Suomi-Neidon Lounais-merenhelmaan. Menin laiturille. Vastarannalla oli ”Lapsuudenranta”. Aivan kirkasta kaikki. Hengitin ja olin maisemaa. Polkaisin takaisinpäin ja ylämäen päältä käännyin katsomaan vielä merta. Mitä ihmettä, luulin jo kirjoittaneeni biisin. En ollut ottanut vihkoa ja kynää esille.

Palasin takaisin laiturille istuin haalareissani tuuleen ja aurinkoon. Kirjoitin vihkooni koukut, jotka olivat tarttuneet tämän päivän pyörä-biisinkeruureissulla.

Laituri täyttyi herrojen hyrisevästä puheensorinasta. Koitin pysyä vihossa. Kuulin miehet.

Kärpäspaperia. Mitä vain voi tapahtua.

Herrat olivat Nalle ja Erkki.

He olivat laululyriikkaa. Uusia Ystäviä.

Antoivat minulle monta koukkua ja laulun aihetta.

Kerron Nallesta ja Erkistä lisää myöhemmin.

Palasin tänään laiturilla kirjoitettuihin sivuihin.

Näin syntyi toivoa.

Hyvää yllä!