Laulusaari , Neiti Ö

SUOMI SATAA LYRIIKKAA 2017

Tänä vuonna Suomi täyttää 100 vuotta.

Ja minä kirjoitan 100 uutta sanoitusta.

Nyt se on julistettu. Tahdon.

Neiti Ö, Nina Erjossaari

nina.erjossaari@gmail.com

040 559 2216, Kaarina

Viime lokakuussa aattelin, josko uskaltaisin haastaa itseni vuoden mittaisella sadan lyriikan biisinkeruumatkalle. Josko voisin perustaa www.laulusaari.fi -kotisivut, jossa voisin hehkuttaa sitä.

Mitä jos ehdyn? Mitä jos sanat ei pysy käsissä? Mitä jos kynä ei syty?

Onneksi kerroin aatteistani muutamalle ystävälle.

Ilman heitä ja heidän rohkaisuaan olisin vähemmän;

Olisin ilman välittämistä, rohkeutta ja iloa. Ilman Laulusaarta.

On aika vänkä olo.

Nimittäin 100 uutta sanoitusta vuoden aikana tarkoittaa

3,56 vuorokauden sanoituksen vauhtia eli 2 (1,92) sanoitusta viikossa

ja 8-9 (8,33) sanoitusta kuukaudessa.

Kiitos soikoon Ystävät

Heidi! Taiska! Anitra! Eija! Outi! Iso-Nina! Ja kaikki lauluystävät!

Toni! Mintsu! Hanski! Lapsuuden Hanna! Ja meidän Sami!

Peltsi tokaisi: ”Sähän hurja oot, mut haasta nyt Ö ees vähän ittees, hommaa myös sävel niille sadalle biisille!”

Toki tuota punnitsin. Siltikin tällä Ööllä on nyt keskiössä 100 biisin sanoittaminen. Julkaisen syntyvät sanoitukset täällä ja keskeneräiset aihiot myös. Jos pääsee käymään niin, että jollekulle tarttuu sanat täältä, niin sorvatkoon sävelen seppä soittonsa ilmoille!

Kerrothan, kun sävellysrinkiin mielit.

Mun Suomi 100 vuosi

Tämmönen tästä nyt tulee. Tästä mun Suomi 100 vuodesta.

Tästä blogista. Biisinkeruumatka.

Matka mun luo. Matka sun luo. Matka Laulusaareen.

Se on semmonen ehtymätön kaivo se Laulusaari.

Ja tää on semmonen matka ihmisen luo.

Ja tää on semmonen matka lauluntekijän luo.

Rauhan luo. Ja ilon.

Sain muuten ilosta taas kiinni. Se meinasi tosissaan kadota 2014-2016 elämänreunan-ajan taitteessa viime loppusyksystä. Kerron tuosta myöhemmin. Olkoon se yksi biisinkeruumatka.

Voiko ilo olla vielä iloisempi ilo kuin ennen? Voi olla.

Pihkassa suomen kieleen – Salarakkaana meri

Eniten mitä ikinä, tahdon palata ihmisten ilmoille, kuunnella ja tulla kuulluksi. Antaa kiitosta ja rohkaista. Kirjoittaa ja kajauttaa. Välittää. Tujauttaa niin että tutaa. Kirjoittaa, kertoa ja kuunnella tarinoita ja tunteita, suomen kielen sanoja ja sanontoja. Noita hauskoja ja rakkaita.

Kirjoittaa lauluja, lauluja, lauluja.

Suomen kieli on valtavan väkevä. Ja osuva. Suorastaan osumatarkka. Ja veikeä. Sen kanssa on ilo painia ja pelleillä. Taidan olla vähän pihkassa. Olen herkkänä siihen. Suomen kielen perässä on hurmaavaa juosta.

Ja toiseksi eniten mitä ikinä, tahdon nauraa ja itkeä, mieluusti leirinuotiolla. Ja tanssia täysillä rannalla ja uida meressä. Joka päivä. Huilata kalliolla. Nojata selällä männyn runkoon. Myötäelää Suomen maankamaran tunteet: talven, kevään, kesän ja syksyn. Nukkua teltassa. Nukkua Transitissa. Hengittää suolaista ilmaa, hengittää merta.

Kohdata ihmisen, ystävän, tutun, vieraan. Kuunnella, kerätä ja jakaa. Pystyttää leirin.

Kirjoittaa lauluja, lauluja, lauluja.

Tahdon ikioman Transitin. Siihen asti kuljen jalan, uudella polkupyörällä, laina-autolla – kesällä on luvassa venekyytiä! Keittiön pöydän ääreen on onneksi lyhyt matka. Sinnekin teen muutaman biisinkeruumatkan. Keittiönpöytä-reissulla eksyy helpommin kuin pyöräretki-biisileirillä.

Suuntaan irti Suomi-Neidon helmoista. Saaret vetää. Siellä on meri.

Rakkauden meri – sanoitus sai muotonsa lokakuussa 2016