SILOKALLIO

san. Neiti Ö / Iso-Ninan innoittamana

kuinka joku voi olla

noin pehmeä ja luja

kuinka on hiljainen ääni

kaikkialle kantautuva

kuinka joku voi olla

noin lämmintä ja karu

iholla kuu ja aurinko

todellisuuden taju

selälläni

vatsallani

sinuun painan pään

tunnen aallon liikkeen

suolan ja jään

ihollasi 

kuulen jatkuvuuden

teen elämisen ennätyksen

voinko minäkin olla

noin vain kaiken näkevä

pysyvä jälki, eloisa

rauhantekijä väkevä

selälläni

vatsallani

sinuun painan pään

tunnen aallon liikkeen

suolan ja jään

ihollasi

kuulen jatkuvuuden

teen elämisen ennätyksen

löydän kauniin mielen

lujan lämpösi laakeudella

SILOKALLIO – innoittajasta ja sanojen synnystä ja vähän muustakin

Viikolla 2 Pikku-Nina oli tiiviissä yhteydessä Iso-Ninaan. Minä Pikku-Nina ja serkkuni Iso-Nina. Iso-Ninan isä on ”Paano-Eno”. Paano-Eno on Terttu-Äidin pikkuveli ja asuu Littoisissa ja on ”vanha Littoistelainen hahmo”. Yksi näiden hahmojen joukossa. Niitä riittää 😉

Terttu-Äiti ja Paano-Eno ovat kotoisin Urjalasta. Heidän Isä-Kalle oli mylläri. Urjalan Myllykoski. Myllyn kivet vielä paikoillaan. Naapurina asui Linnan Väinö. Naapuriin oli 8 kilometriä. Silloin oli kuulemma kouluun 11 kilsaa ja talvisin piti miettiä kuka mukula tänään saa käyttää kenkiä ja kuka lähtee villasukilla kouluun tai jää kotio.

Iso-Nina on Iso-Nina, vaikka on päätä lyhyempi minua. Mitäs oli ennen 😀

Iso-Nina on kyytsännyt minua Litsan järven Hiekkarannalle pienenä silloin kun minä olin häntä kolme päätä lyhyempi. Asuimme Littoisten Vanhatiellä. Aina lapsuudessa. Aina lapsuudessa Iso-Nina piirsi kun pyysin. Apinan muistan parhaiten. Opettelin piirtämään samanlaisen. Apinoin. Iso-Nina on superhelmi. Lahjakas. Säteilevä. Rohkea. Iloinen. Ihminen. Rakas. Iso-Nina ymmärtää avannon päälle. Iso-Nina kanssa mennään biisinkeruumatkalle ainakin Urjalan Myllykoskelle, Karunaan Yngven maille merenrantaan, jossa meillä oli kesämökit aina pienenä ja Kökaren saareen. Polkupyörillä tietty.

Viime kesänä Iso-Nina lähti lennosta PYÖRÄRETKI-BIISILEIRILLE mukaan Saariston Rengastielle ja Ahvenanmaalle. Järjestin semmoisen. Se oli legendaarinen maailman ensimmäinen pyöräretki-biisileiri. Kesällä 2017 on luvassa seuraava pyöräretki-biisileiri, heinäkuun ekalla viikolla.

Pyöräretkellä keräsimme kaiken mitä rakastamme – yksi niistä oli Silokallio

Iso-Nina muistutti silokalliosta viikolla 2 ja lähetti Pikku-Ninalle metrossa kirjoittamansa aamukybän. Silokallio. Iso-Nina asuu isossa maailmassa Helsingissä. Viesti saapui Pikku-Ninan merenrantatoimistoon, jossa hän oli biisinkeruumatkalla. Pikku kirjoitti heti Silokallio-sanojen ekan version. Aina kesällä vietän aikaa silokalliolla.

Kallioita, metsää, saaria, merta. Niitä juuri rakastan

Sanoja sitten läheteltiin ees taas. Pikku ja Iso. Iso kommentoi. Myös pohjoisen laulunauruystävätär Taiska kommentoi. Kiitos soikoon.

Kiitos Iso-Nina. Iso halusi pysyä innoittajana.