MERI JA MIES

san. Neiti Ö

säv. Valtteri Lipasti

mies vahva kuuntelee

ääntä meren suunnasta

selvittää hän tahtoo

mikähän on oma paikkansa

mies laivaan värväytyy

elää aikoo rohkeena

kapteeninaan meri

käskystä kiipeää mastossa

meri julma keimailee

heittää laivaa aalloilla

pelastus on saari

miehistön helpotus satama

pelko pitää karistaa

miehet tahtoo naisia

majatalo saari

palvelee miehiä ilolla

rauhoittuu

meri ja mies

meri ja mies

meri ja mies

meri ja mies

mies naista lähestyy

”nimi onko kauniilla?”

päänsä painaa alas

nainen tää kuin meri tuoksuva

mies aivan villiintyy

naista tapaa talossa

ovat he kuin meri

nainen on miehelle kauneinta

mies kuulee äänen taas

pyytää naista mukaansa

hiljaa painaa miehen

huulille vain etusormensa

mies halaa hyvästit

nainen ei voi suudella

majatalon sulkee

enää ei keho oo vuokralla

hiljaa huutaa

meri ja mies

meri ja mies

meri ja mies

meri ja mies

mies etsii ääntänsä

seilaa ees taas mertansa

ulappa on tyhjä

tuntee mies nyt ääriviivansa

mies tahtoo rakentaa

kodin omaan saareensa

lopukaan ei ääni

nyt vasta alkaa hän tajuta

mitä kaipaa

meri ja mies

meri ja mies

meri ja mies

meri ja mies

mies palaa talolle

vanha nainen ovella

"missä on se nainen”

kysyy mies tää pala kurkussa

nainen vanha hymyilee

suulle painaa sormensa

”tyttäreni meri

hukkui hän pois ennen minua”

”tyttäreni meri

lujasti rakasti sinua”