LENTOON

san. Neiti Ö / 2. versio / vaiheessa

me ei oltais reunalla

jos ei oltais rohkeita

katso joutsenia

etsitäänkö taas rakkautta?

maailman rantojen reunoilta

lujemmin siellä oot

ethän unohda kuka oot

käänsitkö joka kivenmurikan?

rakkaudensurun murtaman

onko aurinko paikallaan?

näätkö taivaan halkeavan?

lentoon

mattamustasta aurinkoon

lentoon

noustaan valoon

näetkö jääkaudenkin sulavan?

maasta irronneen juurtuvan?

näätkö rakkauden valinnan?

pelon reunalta putoovan?

lentoon

mattamustasta aurinkoon

lentoon

noustaan valoon

noustaan

kun antaa ilmaa

siivet kantaa

lentoon

mattamustasta aurinkoon

lentoon

noustaan valoon

LENTOON – sanojen synnystä

Ensin

oli biisiaihio ”noustaanko lentoon – tässä taas oon”. Se kertoi paluusta läsnäoloon. Paluusta vuorovaikutukseen. Paluusta haasteellisen jakson jälkeen. Paluusta iloon. Suhteessa.

Siitä, että jos on alakulo tai matalaa, niin yksinkertaisesti ja naiivisti taas kerran: voihan aina laittaa itsensä, vaikka ensin rajusti tuuppaamalla, tekemään sitä mitä rakastaa, tai mistä tulee iloiseksi. Tai laittaa itsensä menemään lempipaikkaan, jossa näkee kaunista. Pienenkin ilon jälkeen, tuntuu haasteelliset asiat mahdollisilta. Minusta tämä on ihmeellistä. Aina uudestaan ja uudestaan.

Avantopulahduksen jälkeen on olo juuri näin. Tai meren jälkeen. Tarvii vain koskettaa merta. Tykkään merestä. Rakastan.

Toiseksi

tuli järjettömän kirkas ja tarttuva demo lauluntekijäystävä Erkiltä. Olimme ideoineet voimauttavan biisin tekemistä. Kuuntelin Erkin taada-demoa, tuli koko ajan nosteinen olo siitä. Laskin tavut ja tein ”sanaristikon” tavuista vihkooni. Kirjoittelin siihen sopivia laineja.

Olin lähettänyt jo aiemmin Erkille ”Noustaanko lentoon”-aihion ja sitä aihetta olimme ideoineet yhdessäkin eteenpäin.

Kunnes eräällä biisinkeruumatkalla, tietysti merenrannassa, tajusin että ”noustaanko lentoon”-sanat kuuluu sorvata juuri tähän Erkin lähettämään demoon. Nehän oli jo niinkuin valmiiksi menossa naimisiin. Me ei vaan ensin huomattu sitä!

Hyvä biisi = Sanat <3 Sävel 

Liitto on vuorovaikutteinen ja vapaa ja toista tsemppaava ja toisen toteutumista tukeva.

Kolmanneksi

tänään merenrantatoimistossa päätin ”runtata” ekan version sanoista kasaan. Ilmoitin tämän myös Erkille, joten laitoin itseni liriin. Annoin itselleni deadlinen. Tämä sanoitus on vielä työn alla. A-osat pitää vielä sorvata mittaan. Me kuulostellaan ja sorvataan tätä vielä.

Erkki & Erkki * – toimii 😀

Tänään Rovaniemi – Suomi-Neidon Lounais-merenhelma – akselilla.

* ) minäkin olin 10-vuotiaaksi asti Erkki, kunnes sain nimen Örkki

Olen lapsellisen innostunut tästä Laulusaari-blogista

Kuten myös 100 sanoitusta 2017 aikana Suomi 100 kunniaksi. Turha kritiikki ja pihtaaminen pois vaan. Asiat jakoon.

Turha sitä on peitellä, kun on naiivi niin on naiivi. Naiivi-nobelisti. Sitä koittaa pieni ihminen järjestää asioitaan päässään ja kontrolloida ja miettiä mitä voi tehdä, jotta asiat etenee. Onko tarpeeksi hyvä ja minkä vaikutelman antaa ja ja ja… Onko tarpeeksi sitä ja tätä.

Ilon tekeminen ja jakaminen on avuksi joka tapauksessa.

Lainaan tähän loppuun Sydänystävä-lauluntekijä Heidiä:

”Asiat menee just niinku niitten pitääkin mennä. Jalka pois jarrulta, vaihde vapaalle ja hengitä syvään!”

Tulkitsen tämän niin, että jatkan istumista merenrantatoimistossa koivunrunkonojatuolissa talvihaalarit päällä ja jatkan titityyn kuuntelemista ja raapustan lisää merkkejä vihkooni.