Taiteen tehtävä – Mitä taide voi antaa?

Mitä taide voi antaa? Mitä laulu voi antaa? 

Kun kirjoitan tätä, on viattomien lasten päivä. Siis kirjoitan meille – Sinulle ja minulle.

Ajattelin aatella antamista. Että mitä taide voi antaa? Vaikka yksi laulu tai musanäytelmä. Tai hittibiisi.
Tavallaan kaiken. Kaiken, mitä ihmisyyteen kuuluu. Mitä ihmisyyteen kuuluu? Hyvää. Hyvää ja pahaa. Voimme valita kumpaan keskitymme.

Mitä Sinusta ihmisyyteen kuuluu? 

Ihminen. Toinen Ihminen. Pari. Perhe. Porukka. Yhteisö. Taide on parhaimmillaan silta ihmisten välillä. Vaikkapa biisi. Laulu voi osoittaa rakkautta, välittämistä ja tunteita, ajatuksia. Laulu osaa kysyä. Laulu uskaltaa väittää. Laulu uskaltaa poimia yksityiskohtia. Isoja ajatuksia. Pieniä ajatuksia. Laulu uskaltaa kertoa tarinoita. Laulu antaa naurua tai ajattelemisen aihetta. Kysymyksiä. Biisi voi välittää tunnelman. Taide voi välittää ajatuksia, tunteita ja tekoja. Unelmia. Taide välittää.

Ehkä paras kiteytys, jonka olen ikinä kuullut taiteen tehtävästä, menee näin: Taiteen tehtävä on erottaa oleellinen epäoleellisesta.

Joo kyllä, täällä maailmassa on niin paljon kaikkea meneillään ja lisää pukkaa, joten on loistavaa, kun taiteentekijä tarjoilee esimerkkejä, mihin on hyvä kiinnittää huomionsa. Olkoon siinä rakkaus, ilo, suru, pelko viha, joku epäkohta tai kysymys, joka askarruttaa tai vaikka tarinaa ja tilannekomiikka, jonka ansiosta saadaan hyväätekevät röhönaurut.

Kelaan nyt vähän itseäni ja suhtautumista taiteeseen ja taiteentekijään. Suvaitsevainen tahdon olla. Toivon, että ymmärrän, mitä on ihmisen takana. Taiteen takana. Taiteilijan sydämessä ja päässä. Mitä on meneillään ja mitä käsitellään. Jos en saa kiinni, miksi biisi tai näytelmä, elokuva tai esitys on tehty, se ei anna mitään. Silloin se ei saa huomiotani. En anna sille mitään. Se ei saa aikaani eikä huomiotani. Taide tarvitsee välittyäkseen vuorovaikutusta, niin kuin hyvä ja toimiva suhde.

Perustuuko ihan kaikki antamiseen? Taiteessakin? Oisko näin?

Minusta taiteen tehtävä on jollain lailla kuvata ihmistä ja ihmisyyttä nauruineen ja itkuineen. Silloin kun taide tuntuu joltakin ja syntyy ajatuksia ja tunteita, kokee, että taide antaa. Silloin taiteentekijä on ollut osumatarkka. Silloin taide, esimerkiksi biisi, ikäänkuin auttaa, parantaa, lohduttaa, helpottaa, antaa potkua olemaan jonkun puolta, viehättää, saa kertakaikkiaan hyvälle tuulelle, energisoi, tanssittaa tai porututtaa täysillä, puhdistaa tunneklönttejä ihmisen sisältä, auttaa tuntemaan samankaltaisuutta, kuulumaan yhteisöön, kertoo menneestä tai tulevasta, kertoo jonkun ihmisen onnesta tai kohtalosta, auttaa samaistumaan, auttaa hyväksymään vaikeita asioita, lohduttaa yksinäistä, auttaa tuntemaan yhteenkuuluvuutta – vapauttaa jopa kivusta. 

Kiitos soikoon taide!

Laulut ja tarinat! Näytelmät ja runot! Lyriikat ja sävelet! Näinkö iso tehtävä se on? Arvostan.

Joskus aika nuorena teatteri- ja biisileirillä, Vuolahdessa Kuusiston saaressa, oli kouluttajana loistava teatteriohjaaja-koomikko-näyttelijä ja näytelmäkirjailija, joka sanoi: “Näyttämölle ei ole mitään asiaa, jos ei ole asiaa”
Voin sanoa olevani samaa mieltä. Tämä koskee osaltani koko taiteen kenttää. Kyllä se sallii sen, että tukitaan ja ollaan matkalla, ei olla vielä valmiita, asiat ovat löytymässä ja ovat keskenkin – kunhan seisotaan asian takana. Ollaan tolkuissamme, hyvän puolella. Olen täysin varma, että ihminen tietää, mikä on hyvä ja paha. Sotkussa se voi olla. Sen takia taide. Laulu. Tarina. Elokuva. Näytelmä. Lyriikka. Sävel. Hittibiisi. 

Joskus tavoittelen täydellisyyttä, se on suunnannäyttäjä ja renkikin. Mutta isännäksi en tahdo sitä päästää, koska se luo minulle hallitsevan ja luovuutta estävän kritiikin. Sitten ei olekaan enää rohkea. Rohkeutta tässä tarvitaan. Hajuton ja mauton pyöristetty ei kosketa. Toisin sanoen se ei anna mitään. Joten sen kokijakaan ei saa, puuttuu vuorovaikutus ja läsnäolo. Taiteilijan on hyvä olla kartalla ihmisten välisistä äänettömistä viesteistä, eleistä ja symboleista. On hyvä, jos ymmärtää kollektiivistatajuntaa. On hyvä, jos ottaa huomioon ihmisen – sen samanlaisuuden ja erilaisuuden. Niin mielenkiintoista.

Ehtymätön kaivo on taide – laulujen tekeminen – tai tarinoiden vieminen näyttämölle.
Olla yhtä isoa ja pientä kuin koko ihminen. Ja luonto. Ihmisluonto. Kaikkine puolineen. 

 

Taide on tarkoitettu ihmisille. Joten tulee ottaa huomioon kuulija-kokija-näkijä. Että toinen ihminen voi sen vastaanottaa. Että toinen pystyy ymmärtämään. Että kieli, jolla puhutaan on tunnistettavaa. Taiteessa pitää olla tarttumapintaa ja asia, jonka puolesta se on tehty.
Keinoja pystyy opettelemmaan jokainen, joka tahtoo. Esimerkiksi jos tahtoo tehdä laulun, biisin riimit ja rakenteet on suht helposti opeteltavissa. Se mistä ja miksi kerrotaan, asuu tekijän päässä ja sydämessä. Miten nämä kaksi asiaa yhdistetään, tekniikka ja sisältö? Siihen tarvitaan läsnäolevaa aikaa. Pieni tai suuri aika, mutta läsnäoleva.

Taide pitää laittaa esille, että toinen ihminen löytää sen. Taide on kaikille tarkoitettu. 

Jos Sinulla tai minulla on jotain tärkeää mielen päällä tai käsittelmättä tai jos on jotakin, jota tahdot antaa toiselle ihmisille tai isolle porukalle, tee siitä taideteos. Pieni tai iso piirros tai pieni tai iso laulu, pieni tai iso valokuva, pieni tai iso runo, pieni tai iso tarina, pieni tai iso elokuva, pieni tai iso musiikkinäytelmä, pieni tai iso biisi.

Kun se kertoo oikeasti jotakin ihmisyydestä, se on hitti!

Ps. Joko tutustuit Laulusaareen?