OLETKO NÄHNYT PELKOA?

kirjoittanut Neiti Ö 250317 / laululle tarina 

kuka sinä olet?

kerrotaan että sinä olet pelko 

kerran sinäkin olit 

pieni viisas poika 

jonka tehtävänä oli huomata vaaratilanteessa 

mitä tehdä

hoksata mitä polkua päästä eteenpäin 

pienillä naarmuilla 

sellaisilla elämän kraapuilla

pelko 

kerran sinusta kasvoi 

rohkea ja jäntevä nuorimies

joka todella osasi tehtävänsä 

varjella luontoa ja ihmisluontoa 

kunnes eräänä päivänä 

toinen voimakas nuorimies viha 

tuli vuorenseinämällä kapealla reitillä vastaan 

näin kohtasivat kaksi urhoa

pelko ja viha 

jomman kumman oli väistyttävä 

jompikumpi saattaisi pudota 

pudotus olisi pitkä 

kivilohkareita silmänkantamattomiin 

jossain pohjalla virtasi koski 

näin katsoivat toisiaan 

pelko ja viha 

silloin pelko ojensi kätensä kohti vihaa 

viha katsoi kättä 

silloin vihan silmät välähtivät 

ja hän riuhtaisi pelon kädestä 

sinne putosi jäntevä nuorukainen pelko 

viha pelastui ohutta kaistaletta pitkin 

askel askeleelta 

kadoten jonnekin vuoren pimeyteen 

minne putosi pelko? 

pelko oli ruhjoutunut kivilohkareesta toiseen 

ja lopuksi jäänyt roikkumaan väkevän männyn oksaan

männyn käsivarressa roikkuen 

pelon tajunta palasi 

hän katsoi ylös 

hän katsoi alas virtaavaan koskeen 

virta oli luja 

pelko pudottautui virran vietäväksi 

seuraavana aamuna pelko heräsi saarekkeella 

kipu oli syvä 

pelko 

jäntevä nuorukainen 

siitä päivästä lähtien 

on ollut 

toisinaan se kirkasotsainen nuorukainen 

ja pieni poika 

joka hän oli aikojen alusta oleva 

toisinaan taas

katkera 

ennen aikaansa vanhentunut 

ilkeä ja sairas 

hajoittava ja epäluuloinen 

pahankylväjä

oletko nähnyt pelkoa?

Löysin tarinabiisille tarinan

Tänään biisinkeruumatka aamulla pyöreän pöydän ääreen.

On ikävä merta. Valmiiksi ikävä.

Kirjoitin aamukypän. Siitä tuli tarina.

Ei vielä laulu. Laululle tarina. Laululyriikalle pohja.

Kerron tätä tarinaani nuotiolla.

Tästä tulee laulu.