MIES NUOREKSI JÄÄ san. Neiti Ö
MIES NUOREKSI JÄÄ
san. Neiti Ö
pienenä mä kerran
linnan raunioilla Kuusiston
pysähdyin sen verran
et mietin mikä oikein on
jakaa laulua
ilolla säveliä soittaa
maalata taulua
elellä ihmisiksi koittaa
sinä teit niin
mies hyvä
olet kaunis
hymy syvä
olet kaunis
aina
mies nuoreksi jää
sydänperukoihin kosketti hän
kotisaaren kastaa sadesää
kuulin sinun lähtevän
elokuu taas kerran
parhaan viljasadon keräsi
aurinko toi terran
matkantekoosi heräsi
sinun laulua
ilolla mä haluan soittaa
elämäntaulua
teoilla käden ahavoittaa
sinä teit niin
mies hyvä
olet kaunis
hymy syvä
olet kaunis
aina
mies nuoreksi jää
sydänperukoihin kosketti hän
kotisaaren kastaa sadesää
kuulin sinun lähtevän
MIES NUOREKSI JÄÄ – sanojen synnystä
Löysin nämä sanat tänään. Mies nuoreksi jää.
Kirjoitettu elokuussa 2009.
Monen Ystävä, Kuusiston Poika lähti silloin. 8 vuotta sitten.
Jäi nuoreksi Mies.
Korjasin A-osien sanajärjestyksiä. Kertsiin en kajonnut.
Palasi mieleeni, että tämä oli ensimmäinen biisi, jonka tein ensin päässäni kokonaan ilman muistiinpanovälineitä. Biisi syntyi suru-uutisen jälkeen ajomatkalla Helsingistä Kuusiston saareen.
Mies nuoreksi jää
1. versio 25.8.2009
2. versio 24.4.2017
Välimatka taisi lämmittää sanoja. Kuin nuotio.
Liian lähellä saattaa polttaa liikaa. Etäisyys tuntuu hyvältä.
Näkee paremmin kun ei ole savua silmissä.
Näkee milloin pitää lisätä puita.
Joskus pitää sytyttää tuli kokonaan uudelleen.
Rauhassa ja lähtövalmiina.
Näkee milloin vain olla ja hengittää.
Katsella. Kuunnella.
Lämmintä on.
Tällä viikolla biisinkeruumatkat osuu käytännönsyistä paljon omiin sanoituksiin 2005-2012
Tuo 7 vuoden aikapalanen oli konkreettinen askel unelmaani Laulusaarta kohti.
Sain silloin käytännön oppia laulunteosta. Aloin vain tehdä sitä. Keskityin siihen.
Kitara oli Soiva Ystäväni. Se ymmärsi minua vaikken minä vielä sitä.
En tuntenut kitaraa kunnolla aiemmin.
Olin kitaran kanssa mahdollisimman paljon. Minun teki mieli nukkua kitarakotelossa.
Rakastan rytmiä ja rumpuja ja tanssia.
Tajusin, että Kitara oli näitä kaikkia.
Kitara on vieläkin Jännittävä Ystävä.
Löysin oikeat valmentajat. * * Hakeuduin heidän vaikutukseensa.
Hain lauluntekijävalmennukseen. Tein lauluntekijän ammattitutkinnon.
Tajusin opiskeelleni lauluntekijäksi ihan pienestä asti ikäänkuin vahingossa tai itsellään. Hyvä, että huomasin sen vasta myöhemmin – siinä matkan varrella ehti tarttua toisia kulmia.
Luonto teki minulle konmarin 2014-2016.
Minulta lähti pois ihan kaikki materia.
Koti ja kalliotoimisto ja nuotiopaikka, takapihan metsä, merenranta, soittimet, välineet, muistiinpanot, kirjoitukset, piirustukset, valokuvat.
Ihan kaikki.
Olen aina tykännyt omin käsin kirjoittaa mustalla kynällä tyhjälle valkoiselle sivulle.
Onneksi olin nippanappa käyttänyt sähköpostia 2005 eteenpäin. Ja lauluntekijäkoulutuksen ansiosta ylipäätään siirtynyt sähköisiin muistiinpanoihin. Sähköpostista löytyy osa sanoituksista ja kirjoituksista. Musanäytelmät ja niiden biisit on onneksi näytelmäkirjastossa.
Minulla oli läjäpäittäin täysiä tyhjiä vihko-kirjoja.
Sellaisia kovakantisia.
Kuin kirjoja.
Niistä on nyt osa pelastettu ja taltioitu ja siirretty sähköiseen muotoon.
Mittaamaton määrä itselle arvokasta syy-seurausta ja käden jälkiä.
Kiitos Ystävilleni ja Työmiehille
( * *
Heikki Salo
Eija Hinkkala